Lämmityselementin vikaantumistavat keskittyvät muutamaan: katkennut vastuslanka, heikentynyt eristys, syöpynyt tai puhjennut vaippa, hapettuneet liittimet. Ne ilmenevät harvoin yhtäkkiä — ne ovat seurausta siitä, että asennus- tai käyttöolosuhteet ovat ajan myötä ajautuneet pois suunnittelusta.
1. Oliko elementti paljastunut nesteen pinnan yläpuolelle?
Upotuselementit luottavat nesteeseen lämmön pois viemisessä. Pinnan laskiessa yläosa jää paljaaksi, sen pintalämpötila nousee nopeasti useisiin satoihin asteisiin, MgO-eristys pettää ja seurauksena on läpilyönti.
Korjaus ei ole vain "pinnan tarkkailu". Asenna lämmityspiiriin lukittu alarajakytkin tai laske elementti niin, että sen yläpää on 100 mm minimitason alapuolella. Säiliöissä, joiden pinta vaihtelee voimakkaasti, auttaa myös virtausputki.
2. Oliko pintakuorma asetettu liian suureksi?
Samalla teholla pienempi elementtipinta merkitsee suurempaa pintakuormaa. Vesi kestää 6–8 W/cm², öljy vain 2–4 W/cm² ja korkeaviskositeettiset väliaineet vielä vähemmän.
Kun pintakuorma on liian suuri, öljy koksaantuu putken seinämälle, koksikerros nostaa seinämän lämpötilaa ja vastuslanka lopulta palaa poikki paikallisessa kuumapisteessä. Avattaessa tällaisissa vioissa ei usein näy selvää vaipan korroosiota — mutta sisäinen lanka on sulanut ja MgO on värjäytynyt.
3. Asennusvälys ja kosketus
Patruunalämmittimillä sovitusvälyksen reikään tulisi olla 0,05–0,1 mm. Liian suuri kasvattaa lämpövastusta, jolloin elementti käy kymmeniä asteita muottia kuumempana; liian pieni naarmuttaa vaipan irrotuksen yhteydessä.
Sama pätee nauhalämmittimiin: sisähalkaisijan toleranssi ja pultin kiristysmomentti vaikuttavat molemmat kosketukseen. Kehän tarkistaminen rakotulkilla tai lämmönjohtopastan levittäminen ovat tehokkaita parannuksia.
4. Liittimien ympäristölämpötila
Elementin runko kestää 600°C, mutta liittimet yleensä vain 150–200°C. Jos kytkentärasia on kiinni kuumassa laitteessa tai kylmän pään pituus on liian lyhyt, liittimet hapettuvat jatkuvasti, kosketusvastus kasvaa ja ne lopulta ylikuumenevat ja palavat.
Varmista kylmän pään pituus jo mitoituksessa. Kohteessa voi lisätä lämpötyynyn, pidentää kytkentätilaa tai siirtää kytkentärasian kauemmas lämmönlähteestä.
5. Kytkentätiheys ja lämpöisku
Toistuva päälle- ja poiskytkentä altistaa elementin jatkuvalle lämpölaajenemiselle ja -supistumiselle. Vaipalla ja MgO:lla on erilaiset lämpölaajenemiskertoimet; pitkän syklin jälkeen sisälle syntyy rakoja, lämmönsiirto heikkenee ja seurauksena on paikallinen ylikuumeneminen.
Jos prosessi vaatii usein säätöä, käytä kontaktorikytkennän sijasta SCR-jatkuvasäätöä lämpöiskun pienentämiseksi. Suurilla lämmittimillä ryhmäkytkentä on hellävaraisempi kuin koko yksikön käynnistäminen ja pysäyttäminen.
Kaksi muistutusta vaihdon yhteydessä
Ennen uuden elementin asentamista selvitä, miksi vanha vioittui. Jos syynä oli koksaantuminen, vaihto ilman järjestelmän puhdistusta antaa uudelle elementille saman lyhyen käyttöiän.
Vaihda lisäksi monielementtisissä lämmittimissä koko ryhmä eikä vain vioittunutta elementtiä. Vanhoilla ja uusilla elementeillä on eri resistanssi, joten vanhat kuljettavat enemmän virtaa ja vioittuvat pian nekin.
Elementin käyttöiän ratkaisevat suunnittelu, asennus ja käyttö yhdessä. Käymällä yllä olevat kohdat läpi useimmat ennenaikaiset viat voidaan välttää.